Piilukkofantasia (flintlock fantasy, myös gunpowder fantasy tai muskets and magic) on Wikipedian (https://en.wikipedia.org/wiki/Historical_fantasy) mukaan historiallisen fantasian alalaji. Historiallinen fantasia taas on fantasialaji sekä samalla historiallisen fiktion laji, joka sisältää fantastisia elementtejä, kuten esimerkiksi lohikäärmeitä tai muita keksittyjä olentoja. Suurin osa historiallisesta fantasiasta saa inspiraationsa 1900-lukua aiemmista aikakausista.

Historiallinen fantasia lähestyy kysymystä historiallisten ja maagisten elementtien suhteesta useimmiten yhdellä neljästä tavasta:

1. Myyttiset oliot, magia tai muut yliluonnolliset elementit ovat osana tavallista maailmaa, mutta suurin osa ihmisistä ei tiedä tätä. Tämä muistuttaa hyvin paljon ”nykyfantasiaa” (contemporary fantasy) ja usein myös salaisen historian trooppia. Toinen vaihtoehto on, että magia on jättänyt tai vaikuttaa jättäneen teoksen maailman ja se on muuttunut meidän tuntemamme kaltaiseksi.
2. Vaihtoehtohistoria eli jokin historiallinen tapahtuma, joka on mennyt erilailla, on muuttanut merkittävästi teoksen nykyisyyttä tai menneisyyttä.
3. Tarina tapahtuu sekundäärisessä maailmassa (keksitty maailma, jolla ei ole suoraa yhteyttä meidän maailmaamme), joka ei yhdistele maantieteellisiä ja historiallisia yksityiskohtia miten sattuu, vaan viittaa selkeästi tunnettuun paikkaan/paikkoihin ja aikakauteen. Tätä lähestymistapaa on kuitenkin vaikea erottaa muista, koska useimmat fantasiakirjat saavat inspiraationsa todellisista tapahtumista.
4. Tarina sijoittuu tiettyä historian aikakautta muistuttavaan keksittyyn maailmaan, joka ei kuitenkaan elä juuri tuota todellista aikakautta.

Itse Piilukkofantasia yhdistelee eeppisen fantasian (eeppisesti eli laveasti kerrottua fantasia, jossa tapahtumat vyöryvät mahtipontisesti, juoni on pitkä ja monimutkainen sekä teemat elämää suurempia) elementtejä kivääreihin ja rautateihin. Maailman teknologia vastaa suurin piirtein 1600-1800 -lukujen teknologiaa. Usein mukana ovat todellisen maailman keksinnöistä esim. höyryvoima, lennätinteknologia ja joissain tapauksissa varhaiset puhelimet ja polttomoottorit.

Piilukkofantasia muistuttaakin Steampunkia ( 1800-luvun lopulle sijoittuvaa fantasiaa, jossa on tavallisimmin höyryvoimaa ja kellokoneistoihin perustuvia keksintöjä). Näiden kahden ero on lähinnä siinä, että steampunkissa on tyypillisesti mielikuvituksellisia keksintöjä, kun taas piilukkofantasiassa keksinnöt ovat enemmänkin todellisuuspohjaisia.

Toisaalta, Derek Dyce kuvailee artikkelissaan Flintlock fantasy (http://contentinfantasy.blogspot.fi/2013/05/normal-0-microsoftinternetexplorer4-in.html) osan piilukkofantasiaa muistuttavan enemmänkin elokuvaa The Pirates of the Caribbean tai Robert E. Howardin luomaa myöhäisen 1920-luvun ja 1930-luvun pulp-kirjallisuusklassikko Solomon Kanea. Nämä esimerkit sijoittuvat meidän maailmaamme toinen 1600-luvulle ja toinen 1700-luvulle. Lisäksi niissä on magiaa, mielikuvituksellisia olentoja, piilukkopistooleita, musketteja, pistomiekkoja ja tikareita.

Koko alalaji on melko uusi,  mutta Wikipedian mukaan se kasvattaa suosiotaan. Ainakin se tuntuu minusta tuoreelta, mielenkiintoiselta ja ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta. Derek Dyce huomauttaa, että sodankäynti on muuttunut ja muuttaa siten koko alalajiin soveltuvaa maailmaa. Lisäksi uutta on teollistunut yhteiskunta massatuotantoineen ja uusine ongelmineen ja yhteiskuntaluokkineen; riippuen tietysti siitä, miten tarkasti haluaa seurailla meidän maailmamme kehityskulkuja. Hiilestä kun pääsee jopa saastumiseen ja kaupungistumiseen, jos haluaa.

Eli tässä on kai tämän koko pitkän esittelyn pointti sokerina pohjalla. On ilmestynyt uusi fantasian laji, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kaikki fantasiasta kiinnostuneet siis kokeilemaan kuinka se sujuu tai muuten vain tutustumaan lukemalla. =)

Minulla oli tällä kertaa vaikeuksia keksiä, mistä kirjoittaisin viikon kirjoitusidean. Onneksi ihana mieheni riensi apuun. =) Hän ehdotti, että kirjoittaisin omasta elämästä nousevista ideoista. Esimerkiksi hän antoi sen, kuinka hän katsoi innoissaan YouTubesta urbex-videoita ja sai niistä kirjoitusidean.

Otetaan siis mallia miehestäni ja mietitään, mistä oman elämämme asiasta voisimme inspiroitua. Se voi olla kiinnostuksen kohde, harrastus, ammatti tai kenties itselle tai jollekin tutulle tapahtunut sattumus. Jokin näistä voi tarjota tarinalle tapahtumapaikan, teeman tai vaikkapa henkilöhahmot.

Älkää kuitenkaan antako todellisuuden rajoittaa liikaa. Jos vaikkapa työpaikka inspiroi, mutta eivät sen todelliset henkilöt, älkää epäröikö vaihtaa heitä. Jos taas joku henkilö on kiinnostava, mutta et halua kirjoittaa suoraan hänestä, vaihda vaikka hänen ammattiaan, ikäänsä, sukupuoltaan tai joitain luonteenpiirteitään. Toisin sanoen lisätkää toden mukaan niin paljon mielikuvitusta kuin tarina tuntuu vaativan. Tällä kertaa ei näet ole tarkoitus kirjoittaa tositarinaa. Lisäksi valmista kirjoitusta ei tarvitse näyttää kenellekään, joka tietäisi mistä sen saanut inspiraationsa.

Otan vielä itseni esimerkiksi. Teen paljon käsitöitä kotona. Koska en ole erityisen siisti, asunnossamme lojuu siellä täällä paljon keskeneräisiä käsitöitä ja käsityömateriaaleja. Voisin siis kirjoittaa tarinan, jossa käsitöitä harrastava vaimo levittelee tavaroitaan ympäri yhteistä kotia. Aviomies on paljon siistimpi. Eräänä päivänä hän ottaa ärsytyksen aiheensa puheeksi, ja syntyy riita.

Voisi luulla, että omakin aviomieheni reagoisi tapoihini aivan samoin. Onneksi niin ei ole vielä käynyt, vaikka olemme asuneet yhdessä jo yksitoista vuotta. =) Oli miten oli, voitte käyttää vapaasti äskeistä esimerkkiä, jos muuta ei tule mieleen. Totta kai voitti vapaasti myös muokata sitä.

Luova kirjoittaminen muuttuu koko ajan, koska sen ehdot muuttuvat. Esimerkiksi kustannusmaailma muuttuu, uusia välineitä – kuten kännykkä ja lukulaite – keksitään ja ihmisten odotukset muuttuvat. 

Lukulaitteille suunniteltu e-kirja on aivan erilainen tuote kuin perinteinen kirja. Siksi se pitää kirjoittaa erilailla, sitä markkinoidaan uudella tavalla ja sen ulkonäkökin poikkeaa perinteisestä. Sama pätee kännykkäkirjoihin. Jo ruudun koko asettaa tekstin asettelulle omat vaatimuksensa. Kännykkää myös käytetään erilailla kuin perinteistä kirjaa. Sitä ehkä luetaan pienissä pätkissä matkalla jonnekin. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kirjoitustyyliin.

Entä sitten ihmisten odotukset?  Ennen vanhaan äärimmäisen kuvaileva tyyli oli suosittua. Nykyajan lukija taas ei ole tottunut tällaiseen. Esimerkiksi tv-sarjat ja elokuvat ovat nopeampitempoisempia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Kun itse katsoin Siskaa ja vertasin sitä Mentalistiin, huomasin eron tahtomattanikin.  Siska ei enää tuntunut yhtä hyvältä sarjalta kuin ennen.

Sama pätee romaaneihin. Kuvaus hidastaa kertomuksen vauhtia. Jos sitä on paljon, lukija kokee kirjan hidastempoiseksi. Liian kuvailevan kirjan lukeminen tuntuu suossa tarpomiselta, ja on riski, että lukija jättää urakan kesken.

Toki noita erittäin kuvailevia klassikoita luetaan edelleen innolla. Usein vain kuvaukset hypätään yli ja edetään toimintapainotteisempiin jaksoihin. Lukija tekee tämän mielellään, koska klassikon maine kertoo, että lisää mielenkiintoista luettavaa on odotettavissa. Tuntemattomammalla kirjalla tätä etua ei ole.

 Lisäksi uusia juonia on nykyään vähemmän kuin ennen. Nykyään juoni, jossa orpotyttö paljastuu rikkaan suvun lapseksi, on kulunut kliseiseksi käytön myötä. Kerran sekin oli jotain tuoretta, mutta ei enää. Keksitte varmasti monta muuta viehätyksensä menettänyttä juonta. Jonkin uuden keksiminen taas on paljon vaikeampaa.

Myös globalisaatio vaikuttaa luovaan kirjoittamiseen. Yhä useammat kirjailijaksi haluavat pääsevät samoille markkinoille. Silkka tarjonnan määrä tekee erottautumisen todella hankalaksi. Indrees Patel huomauttaakin, että edes todella hyvät kirjoittajat eivät välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota. He yksinkertaisesti hukkuvat massaan.

Ei kuitenkaan ole syytä epätoivoon. Patelilla on meille hyviä uutisia. Kirjoittajien suuri määrä tarkoittaa, että joukossa on myös monta taitamatonta. Näin jo kohtuullinen panostus perusasioihin takaa etulyöntiaseman.

Erottautumisessa auttaa myös se, että suuntaa tekstinsä nykylukijalle. Ei siis kannata kirjoittaa liian kuvailevaa tekstiä, kuten jo alussa varoittelin. Dialogin ja kerronnan tasapaino on oltava oikea, kuvailevia verbejä ja adverbejä kannattaa suosia ja kielikuvia on hyvä käyttää. Myös teoksen pituus on tärkeä. Nykyään romaanit ovat pitkiä, vähintään yli kolmesataa sivua, kun taas välillä suosittiin lyhyitä jopa alle kahden sadan sivun teoksia. Kirjallisuuden laji vaikuttaa tähän. Lastenkirjat ja osa nuortenkirjoista ovat luonnollisesti lyhyempiä kuin aikuisille suunnatut .

Aiemmin puhuin e-kirjoista ja kännyköistä. Näitä ja muita uusia foorumeita kannattaa hyödyntää. Jos kaikki muut siirtyvät esimerkiksi What padin lukupalveluun markkinoimaan teoksiaan, putoaa kelkasta, jos jättäytyy ulkopuolelle. Kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja suvaita vain sopivan kokoisia vaikeuksia. Esimerkiksi monilla uusilla tietokoneiden käyttöjärjestelmillä on aluksi lasten tauteja. Siksi kannattaa valita tarkkaan hetki, jolloin menee mukaan uusiin innovaatioihin.

Trendeihinkin pätee sama asia. Kannattaa harkita, mihin menee mukaan, koska niitä tulee ja menee. Jokin aika sitten nuorten aikuisten kirjallisuudessa vampyyrit olivat supersuosittuja. Sitten tulivatkin jo zombiet. Nyt vampyyrit, zombiet ja muut yliluonnolliset oliot ovat ylikansoittaneet nuorten aikuisten kirjallisuuden.  Ei siis kovin pitkäikäistä mainetta. Sen sijaan Patelin sanoin ”mahtava luova kirjoitus pysyy mahtavana luovana kirjoituksena siitä huolimatta, mikä on trendikästä.”

Nyt kaikkia varmaankin kiinnostaa, mitä trendejä luovassa kirjoittamisessa sitten tällä hetkellä on. Nathan White on ansiokkaasti listannut artikkelissaan Trends in Fiction 2015(http://thatcosmichobo.com/2015/02/22/trends-in-fiction-2015/) muodikkaita piirteitä fiktiossa ja vastaavasti jo vanhentuneita asioita.

Muodikkaat ja tuoreilta tuntuvat piirteet:

• vahva feminismi/naispäähenkilö
• brittiläinen naisfantasia
• sukupuolinen moninaisuus
• Satujen ja faabelien uudelleentulkinnat
• nuorten aikuisten sci-fi
• moraalin monitulkintaisuus
• mielenterveyden vaikutukset
• kauhu
• ”piilukkofantasia” (flintlock fantasy)

Ne piirteet, jotka ovat passé:

• dystopia
• vampyyrit ja ihmissudet
• zombit
• aikamatkustus
• portaalit/vaihtoehtoiset universumit
• muka-steampunk
• kosto
• trilogiat (kustantajat etsivät yksittäisiä kirjoja)
• kaikki vähänkin 50 Shades of Gray -tyyppiset kirjat

Nyt tiedämmekin aika paljon luovasta kirjoittamisesta vuonna 2015. Nämä tiedot toimivat pohjana, jolta sitten tekstiä luodessamme ponnistamme. Kuten Indrees Patel ja Nathaniel White molemmat kirjoituksissaan korostavat, heitämme vielä sekaan aimo annoksen taitavaa kirjoittamista ja sitä kuuluisaa luovuutta. Sitten herkullinen lukunautinto onkin valmis. =)

Ajattelin, että tässä harjoituksessa käytettäisiin symboleina värejä. Jokainen valitsisi mieleisensä värin, ja sen, mitä se symboloi. Esimerkiksi vihreä symboloi perinteisesti luontoa, kevättä tai kateutta. Myös väri teorioista voi olla apua tässä. Esimerkiksi oranssin sanotaan kuvastavan luovuutta. Toki voitte myös käyttää aivan omaa mielikuvitusta ja muodostaa yllättäviä symboleita.

Kun olette valinneet mieleisenne värin ja sen, mitä se symboloi, on aika kirjoittaa. Aihe on tällä kertaa vapaa, sillä se riippuu niin kovasti siitä, minkälaisen symbolin valitsitte. Tarinan voi kirjoittaa minä- muodossa tai keksiä siihen useampia henkilöitä ja käyttää hän-kertojaa. Valitkaa se, mikä tuntuu parhaiten tuovan symbolinne esille. Sama pätee myös tarinan juoneen.

Jos tuntuu vaikealta luoda, käyttäkää esimerkiksi miellekarttaa, josta puhuin aiemmassa postauksessa, tai listatkaa tarinaan liittyviä asioita ranskalaisin viivoin. Yksi tapa on myös vain alkaa kirjoittaa ja katsoa, mitä syntyy. Älkää ottako tätä liian vakavasti. =) Jos ensimmäinen tarina ei miellytä, ainahan voitte tehdä toisen samasta harjoituksesta.

Writer’s Treasure (http://www.writerstreasure.com/)on Indrees Patelin vuonna 2010 perustama blogi. Aluksi blogi käsitteli vain luovaa kirjoittamista. Nykyään se sisältää asiaa myös teknisestä kirjoittamisesta, akateemisesta kirjoittamisesta, nettiin kirjoittamisesta ja mainostekstien kirjoittamisesta jne.

Artikkelit ja muu sisältö on suunnattu aloitteleville kirjoittajille, mutta myös edistyneemmät löytävät itselleen sopivia vinkkejä. Blogista löytyy myös opas aloitteleville kirjoittajille. Sen voi ladata ilmaiseksi omalle tietokoneelleen. Se käsittelee fiktion, runouden ja luovan tietokirjallisuuden luomista. Lisää neuvoja perusteet hallitseville kirjoittajille löytyy linkistä writing tips. Sitten on vielä viisiosainen tutoriaali houkuttelevien aloitusten kirjoittamiseen. Minusta erityisesti se kuulosti kiinnostavalta, vaikka haluaisin kyllä myös ladata koko aloittelijan oppaan. Siitä mielenkiintoisimmilta kiinnostavat tarinoiden elementit ja yleisimmät virheet, joihin kirjoittajat sortuvat. =)

Patel tarjoaa myös kirjoitus-, editointi-, kritiikki-, oikoluku- ja nettisivujenluomispalveluita, vaikka varsinaisesti hän opiskeleekin johtamista. Nämä ovat tietenkin englanniksi, joten niitä käyttääkseen täytyy myös kirjoittaa englanniksi. Palvelut ovat myös maksullisia. Veloitus tapahtuu projektin laajuuden mukaan, joten hinnan tietääkseen täytyy ottaa yhteyttä. Näistä ei siis ehkä ole niin paljon hyötyä meille suomalaisille. =(  No, onneksi on olemassa suomenkielisiä vastaavia palveluita.

Kaiken kaikkiaan olen itse hyvin kiinnostunut tästä blogista. Löysin jo seuraavan oman blogikirjoitukseni tausta-artikkelin: Creative writing in 2015: here’s what you Need to know eli Luova kirjoittaminen vuonna 2015 - mitä sinun tarvitsee tietää aiheesta. Toivottavasti tekin hyödytte tästä netin ihmemaasta tehdystä löydöstä. Käykää ihmeessä katsomassa itse!

Tästä tuli tällä kertaa näin lyhyt, mutta koettakaa keksiä jotain! ;)

Itse näin viimeksi unta, että olin kolmikerroksisessa kaupassa. Ensimmäisessä kerroksessa oli vaatteita, toisessa kankaita ja kolmannessa askartelutarvikkeita. Minulla oli kiire löytää keskiaikapukuun sopivaa pellavaa, villaa tai silkkiä. Kaikkea muuta kyllä löytyi, mutta ei juuri sitä, mitä halusin. Olin hieman pettynyt ja toivoin, että minulla olisi ollut enemmän aikaa.

Jos muu ei auta, voitte myös lainata tätä unta tai inspiroitua siitä. Kuten huomaatte, unen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen. Se voi olla myös paljon tätä sekavampi. Pääasia, että tulee harjoiteltua. ;)

Toivottavasti vastaan odotuksianne. Minä olen vain tavallinen harrastelija, jolla on utelias mieli. En ole saanut mitään opettamiseen liittyvää koulutusta ja kirjoittajakoulutustakin minulla on vain parilta kansalaisopiston kurssilta. Hui! Nyt rupesi jännittämään. No, enköhän minä selviä. Ainahan voin kysyä apua Mikkelin kirjoittajien toisen kirjoituspiirin jäseniltä. ;)

Supermarsu on tietenkin ihmiskunnan sankari, jolla on supervoimia. Vampyyrihevoset taas edustavat ylimaallista pahaa. Tehtävänä on keksiä, mitä supervoimia on marsulla ja kuinka se ne sai. Täytyy myös määritellä minkälaisia ovat vampyyrihevoset. Entä kuinka nuo vampyyrihevoset uhkaavat ihmiskuntaa? Kiristävätkö ne rahaa tai kauroja, yrittävätkö perustaa diktatuurin vaiko imeä kaikki kuiviin?

Edellä mainituista seikoista riippuu, valikoituuko tyyliksi enemmän komedia, trilleri vai goottilainen kauhu, vaiko kenties näiden sekoitus. Valitse itsellesi mieluisin tyyli tai haasta itsesi, aivan oman kehityksesi mukaan. Joka tapauksessa tarkoitus on irrotella ja saada mielikuvitusliikkeelle. Jos tämä tuntuu vaikealta, kuvittele kirjoittavasi fantasiaa lapsille ja päätä, että et koskaan näytä valmista työtä kenellekään. Silloin mahdollinen lapsellisuus tai kömpelöys ei haittaa.

Perusjuonia ovat seuraavat:

Hirviön voittaminen

Päähenkilö yrittää voittaa häntä tai hänen kotimaataan uhkaavan voiman. Esimerkiksi: Beowulf, Dracula ja Maailmojen sota.

Ryysyistä rikkauksiin

Köyhä päähenkilö saavuttaa valtaa, vaurautta ja puolison. Sitten hän menettää sen ja voittaa lopulta taas takaisin. Tämän tuloksena päähenkilö kasvaa ihmisenä. Esimerkiksi: Alladdin, Kotiopettajattaren romaani ja Suuria odotuksia.

Tehtävä

Päähenkilö lähtee muutaman kumppanin kanssa hankkimaan tärkeää asiaa tai matkustaa tiettyyn paikkaan. Matkalla he kohtaavat monia esteitä ja kiusauksia. Esimerkiksi: Illias ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Matka ja paluu

Päähenkilö matkustaa outoon maahan, josta hän palaa vain kokemusta rikkaampana. Matkalla hän kohtaa monia uhkia, joista hän selviää voittajana. Esimerkiksi: Odysseija ja Aikakone.

Komedia

Teos, jossa teemana on jonkin vastoinkäymisen voittaminen. Teos päättyy menestykseen tai onnelliseen loppuun. Toinen merkitys tälle on kevyt ja humoristinen hahmo, jolla on onnellinen tai hilpeä loppu tarinassa. Esimerkiksi: Kesäyön unelma ja Bridget Jonesin päiväkirja.

Tragedia

Päähenkilönä on paha henkilö, jolle käy huonosti. Hänen kuolemansa on onnellinen loppu. Esimerkiksi. Macbeth ja Rouva Bovary.

Jälleensyntymä

Esimerkiksi: Sammakkoprinssi, Kaunotar ja hirviö, Lumikuningatar ja Saiturin jouluyö

Jokainen näistä perusjuonista noudattaa viittä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on ennakointi vaihe. Siinä sankari/päähenkilö saa tiedon tulevasta seikkailusta. Sitä seuraa uni vaihe, jossa seikkailu alkaa. Sankarilla menestyy jokseenkin ja vaikuttaa voittamattomalta. Seuraavana on turhautumisvaihe, jossa sankari kohtaa ensimmäisen kerran vihollisen. Silloin voittamattomuuden illuusio katoaa. Tämä kärjistyy painajaisvaiheessa, jossa kaikki toivo vaikuttaa menetetyltä. Se on juonen kliimaksi vaihe. Sitä seuraa viimeinen vaihe, ratkaisu, jossa sankari voittaa vastuksensa, vaikka tappio näyttää todennäköisemmältä.

Tätä teoriaa on sekä arvosteltu, että kiitelty. Arvostelijoiden mielestä teoria pakottaa kirjallisuuden tietynlaiseen muottiin ja sulkee pois osan todella arvostetuista teoksista, kuten James Joycen Odysseuksen. Kiittelijöiden mielestä taas tiivistää todella hyvin tarinankerronnan ja mullistaa kirjallisuuden kirjoittamisen.

Itse kallistun arvostelijoiden puoleen. Tuntuu melko selvältä, että nämä juonityypit sopivat parhaiten satujen ja seikkailutarinoiden tulkintaan. Ylipäänsä tarinoihin, joissa on selvä kaari ja hyvän ja pahan vastakkain asettelu sekä selkeä lineaarinen juonirakenne.

Mielestäni tämän teorian tuntemisesta on kuitenkin muutakin hyötyä kuin yleissivistyksen kasvaminen. Ensinnäkin ne antavat yhden mahdollisen tavan rakentaa juonta ja kiinnittävät huomion juonen rakenteeseen. Kirjoittajina emme kuitenkaan ole teorian vankeja, vaan voimme tarkoituksella rikkoa sitä tai yhdistellä eri perusjuonia keskenään. Lisää kierrettä tulee, jos vielä yhdistämme tähän kerronnan troopit, joista oli puhetta aiemmassa postauksessa.

Ja eikun  taas kokeilemaan! Hyviä kirjoitushetkiä.  =)

Yksi lempikirjailijoistani on Italo Calvino. Tällä kertaa inspiroiduinkin hänestä ja muista postmodernin romaanin taitajista. He vetoavat omituiseen mielikuvitukseeni ja huumorintajuuni. ;)

Muistin virkistykseksi: postmoderneissa romaaneissa suositaan mm. metafiktiota (teoas tiedostaa oman sepitteellisyytensä), parodiaa, pastissia, intertekstuaalisuutta, ironiaa, näkökulmien moninaisuutta, sirpaleisuutta ja leikillisyyttä. Usein myös historiallisia tyylilajeja tai genrejä yhdistellään vapaasti. Lisää tietoa löytyy Wikipediasta.https://fi.wikipedia.org/wiki/Postmoderni_kirjallisuus

Valitse näistä kirjallisista keinoista yksi tai useampi sen mukaan, mikä sopii tekstisi teemaan ja vaikutelmaan, jonka haluat lukijalle antaa. Kannattaa rohkeasti kokeilla vieraammiltakin tuntuvia tyylikeinoja. Tämän tarkoitushan on harjoittelu, vaikka nyt kuuluisuuksien jälkiä seurataankin. ;) Ei kannata oppia huonoilta, vaan parhailta. Ehkä meistäkin tulee jonain päivänä yhtä hyviä, jos vain ensin harjoittelemme ahkerasti. =)

Ajattelin, että nyt voitaisiin kirjoittaa kirjailijasta, joka muuttaa pienelle paikkakunnalle kirjoittamaan keskeneräistä romaaniaan. Naisella on vaikeuksia saada juoni kulkemaan, siksi hän toivoo ympäristönvaihdoksen auttavan. Sitten kirjailija kohtaa miehen, joka muistuttaa hänen teoksensa päähenkilöä hämmästyttävän paljon. Kirjailija tulee luonnollisesti uteliaaksi ja alkaa tehdä tuttavuutta. Mies inspiroi kirjailijaa ja hän pääseekin uuteen vauhtiin. Samalla tosielämä alkaa yhä enemmän  myötäillä kirjailijan kirjoittamaa juonta. Tosi ja fiktio sekoittuvat  ja alkaa olla vaikeaa erottaa, kumpi edelsi toista.

Kirjoituksen rakenteesta sen verran, että välillä se voisi sisältää pätkiä kirjailijan keskeneräisestä teoksesta ja välillä itse tarinaa. Näin todellisuuden ja fiktion sekoittuminen tulisi hyvin esille. Toki muunkinlainen rakenneratkaisu käy. Käytä ihmeessä sitä, jos sinulla on hyvä idea. =)

Kuinka kaikki päättyy? Miksi mies muistuttaa niin paljon keskeneräisen kirjan päähenkilöä? Muokkaako fiktio todellisuutta? Saako kirjailija teoksensa valmiiksi? Ja mihin muihin kysymyksiin haluatkaan vastata?