Artikkeli käsittelee harlekiinityyppisen romanttisen kirjallisuuden vähäistä etnistä monimuotoisuutta. Mikä sanahirviö! Paremmin sanottuna romaaneja on hirveä läjä, mutta niiden päähenkilöt ovat lähes poikkeuksetta valkoisia. Jos joku onnekas muun taustainen on päässyt mukaan, hän on todennäköisesti edelleen puoleksi valkoinen. Lisäksi valkoinen vielä tahtoo turhan usein tarkoittaa angloamerikkalaista. Vaikkapa kreikkalainen on jo eksoottinen.

Tilanne on sama, oli kyse sitten historiallisesta tai nykyaikaan sijoittuvasta tarinasta. Elizabeth Vail herättelee lukijoita ja kirjailijoita tiedostamaan tämän tilanteen ja tekemään sille jotain.  Hän mm. rohkaisi kirjailijoita sanomalla, että historiallisetkin romaanit ovat mahdollisia tutkimuksen ansiosta. Miksei siis olisi yhtä mahdollista kirjoittaa kulttuurista, johon ei itse kuulu.

Huomasin, että itsekin olen valinnut päähenkilöikseni valkoihoisia sen enempää miettimättä. Elizabeth Vail sai minut kuitenkin ymmärtämään, miten paljon mahdollisuuksia etnisesti monimuotoisempi henkilökaarti voisi tarjota. Kirjoitinkin heti monta ideaa ylös. 

Regency ajan (n. 1800 - n.1820) yhteiskuntaan sijoittuvissa tarinoissa voisi olla sankariparina esimerkiksi kiinalainen nainen ja intialainen mies tai puoliksi intialainen nainen ja tummaihoinen mies. Lisäksi ajattelin, että kiinalainen merimies ja valkoihoinen pesijätär olisivat mielenkiintoinen pariskunta. Siihen voisi myös soveltaa kiinnostavaa havaintoa, jonka luin jostain, en enää muista mistä. Se on: valkoihoiset eivät ole ainoita, joilla on ennakkoluuloja. Myös muut etniset ryhmät ovat historiassa olleet epäluuloisia ulkopuolisia kohtaan. Esimerkiksi myöhemmin 1800-luvulla kiinalaiset eivät juuri arvostaneet ihmisiä, joiden vain toinen vanhempi oli kiinalainen. Heitä ei edes laskettu kiinalaisiksi. Siksi ajattelin, että pesijättären ja kiinalaismiehen tarinassa kuvaisin enemmän ennakkoluuloja, joita pesijätär kohtaa kiinalaisten taholta.

Se voisi olla virkistävää. Näin valkoihoisuus ei näyttäytyisi normina, vaan kiinalaisuus. Eli ihan tervettä toisen nahkoihin asettumista ja sen huomaamista, kuinka vierailta vaikuttavat kulttuurit jakavat joitain piirteitä meidän kanssamme.

Törmäsin tätä rotu- tai etnistä kysymystä tutkiessani myös ajatukseen siitä, että historialliset romanttiset romaanit voisivat sijoittua johonkin muuhunkin aikaan kuin keskiajalle tai 1800-luvulle ja myös paikallisesti muualle kuin Englantiin ja Yhdysvaltoihin.

Tästä sain tietenkin aikaiseksi piitkän listan mielenkiintoisia aikoja ja paikkoja:

Intia 1200-luvulla

Assyyria

Vietnam

Japani 1500-luvulla

muinainen Persia

Etruskit Italian alueella

Keltit Bretagnessa ennen roomalaisten Gallian valloitusta

Machu Picchu

Muinainen Nubia

Muinainen Egypti

Arabian niemimaa ennen syntyä

Goreyo

Voitte itse jatkaa listaa mielin määrin!

Näistä kirjoittaminen tietysti vaatii tutkimusta, mutta toisaalta niinhän melkein kaikki kirjoittaminen vaatii.