Tällä viikolla on hieman vaikea keksiä sopivaa kirjoitusideaa. En ole ollut kovin hyvässä vedossa ja kaipaisin innoitusta. Voisin tietysti kaivaa jonkin jo aiemmin keksityn idean ja käyttää sitä. En kuitenkaan haluaisi tehdä niin. Uusi idea kun on aina ihanampi.

Suosittelen muuten kaikille ideoiden varastoimista juuri tällaisten hiljaisten kausien varalle. Monet lukemani oppaat nimittäin kehottavat kirjoittamaan jatkuvasti jotain, oli se sitten mitä tahansa.

Tässäpä teille yksi sellainen mitä tahansa:

Vanha nainen kutoo villasukkia ja muistelee menneitä. Sormien rytminen liike antaa ajatuksille tilaa vaellella ja hän seilaa ajan allonharjalla menneisyyden eri kerroksiin ja takaisin. Mitä muistoja nousee pintaan? Ovatko ne onnellisia vai surullisia vai molempia? Mitä aikakausia nainen muistelee? Onko hänellä ollut puoliso, lapsia tai lemmikki? Entä mikä herättää hänet muistoista takaisin tähän päivään, onko se postiluukusta tippuva lehti, puhelimen pirinä vai teepannun porina?

Ja eikun kirjoittamaan tätä tai jotain muuta!