Rupesin pohtimaan, millainen kirjoittaja olen ja miksi kirjoitan. Etenkin suomenkieliset oppaat ja kurssien vetäjät tuntuvat pitävän näitä kysymyksiä tärkeinä. Heidän mukaansa nämä kysymykset tulisi kysyä itseltään, ennen kuin aloittaa kirjottamisen. Sillä tavoin pystyy paremmin asettamaan tavoitteita ja saamaan kaikenlaista aikaan.

Tämä on tietysti erittäin kunnioitettavaa ja on hienoa, mitä useampi ihminen pystyy kurinalaiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn. Minullle nämä kuitenkin aiheuttavat ongelmia, sillä olen kuntoutustuella juuri sen takia, että en pysty säännölliseen tulokselliseen työhön. Kuntoutustuen hyvät vaikutukset lentäisivät suoraan ikkunasta vehreämmille maille, jos tekisin kirjoittamisesta itselleni työn.

Kirjoitan siis enemmänkin siksi, että minusta se on hauskaa aikuisten leikkiä, jossa saa luoda maailmoja ja henkilöitä niitä kansoittamaan. Lisäksi olen parantumaton humoristi, kuten jotkut ovat ehkä kirjoitusideoideni perusteella arvanneetkin. Huumorini on usein enemmän tai vähemmän outoa. Onneksi minulla on ymmärtäväinen perhe. ;)

Koska kirjoitukseni on selvästi harrastus, etenen hitaasti. Toisaalta se ei haittaa, sillä pyrin välttämään ehdottomia aikatauluja. Saan niistä vain kamalan stressin ja menen lopulta täysin lukkoon. En myöskään aio tarjota julkaistavaksi tekstejäni välttämättä ikinä. Tietysti jos saan jonkin isomman projektin joskus valmiiksi voisin yrittää, mutta en tavoittele sellaista kovin kiireisesti ja vakavasti.

Oman osansa hitaaseen edistymiseeni tuo se, että minun on vaikea keskittyä vain yhteen projektiin kerrallaan. Yleensä tarinoita on kesken monta ja kirjoitan niitä vuorotellen. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että jos yksi ei edisty, niin yleensä toiseen keksii. jotain. Se myös tuo hyvää vaihtelua.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla yhtä omituisia Erkkejä kuin minun. Silti on mukavaa ja hyödyllistä hiukan pohtia miksi kirjoittaa ja millainen kirjoittaja on. Kirjoittaja tarvitsee itsetuntemusta. Miten muuten hän voisi luoda uskottavia henkilöhahmoja?